Niin… En tainnut koskaan ajatella nuoremapana, että minusta tulisi kosmetologi. Olin liian poikatyttö. Rakastin metsästystä, metsässä lymyämistä, harrastelin kaiken laista urheilua. Meikit tuli pakollisesti tutksi, siinä vaiheessa kun ihoni alkoi oikkuilemaan ja sain massiivisen ihottuman. Eihän siinä teini-iän kynnyksellä viitsinyt näyttää ihan karttapallolta, joten meikattava oli. Vaikka näin myöhemmin ajatellen, se meikki ei ainakaan parantanut asiaa.
Ylä-asteen jälkeen päätin lähteä opiskelemaan muualle, olin jotenkin niin haluakas koittamaan omia siipiäni 16-vuotiaana. En suinkaan silloin mennyt vielä kosmetologi kouluun, vaan rakastin myös käsitöitä ja lähdin opiskelemaan korukivi- ja jalomettallialan artesaaniksi. Ala olikin ihanaa, mutta alalle on hankala työllistyä ja työ yksinäistä. Rakastanhan sosiaaliasia kontakteja! Valmistuminenkin hieman myöhästyi, sillä esikois-poikani päätti syntyä 3kk etuajassa. Muutettuani Rovaniemelle poikani syntymän jälkeen tiesin, että haluan opiskella vielä jotain.
Päätin opiskella kosmetologiksi ja toinen valintani oli lähihoitaja. Syynä tähän oli nuoruusajan iho-ongemat, se ettei kukaan koskaan aiemmin maininnut minulle, että oikeat ihonhoitotuotteet olisivat voineet pelastaa paljolta harmilta nuorempana. Kyllä se perimmäinen syy, oli halu auttaa ihmisiä ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Muistan vieläkin pääsykokeet kuin eilisen. Siinä nökötettiin pienenä ihmisenä opettaja raadin edessä ja yritettiin kertoa, miksi juuri sinä olet hakenut kosmetologiksi. Olihan se kuumottavaa, varsinkin kun ei lapsuuden haaveenani ollut kosmetologi, niinkuin monilla tuntui olevan. En myöskään täyttänyt kosmetologin ”ulkonäkö piirteitä” ja mietin kuumeisesti miltä minun tulisi näyttää. Onneksi tämä on tähän päivään mennessä selvinnyt, paras on näyttää omalta itseltään. Haku vaiheessa hyvä, että edelleenkään osasin käyttää ripsiväriharjaa ja kulmakarvat oli nypitty jo aikaa pelkiksi viivoiksi ( voi luoja niitä aikoja!).
Onneksi pääsisin sisälle kouluun ja siitä on alkanut mielenkiintoinen matka kosmetologin maailmaan, edelleen olen matkalla. Vaikka tämänkin koulun kohdalla valmistuin vuotta myöhemmin toisen poikani saatuani, oli elämän tarkoitus mennä näin. Kypsyin ajatuksissani vain hieman pidempään kosmetologiksi. Olen niin iloinen, kun valitsin tämän alan, oppiminen ei lopu koskaan!
