Tätä monet asiakkaat kysyvät minulta ja välillä mietin tätä itsekkin. Olen silti luonteeltani tekevä ihminen, joten sellainen pelkkä istuskelu ja sormien pyörittäminen ei oikein kuulu luonteeseeni. Ei sillä, olisi hyvä oppia välillä vain olemaan, se tekisi hyvää koko kropalle. Joskus jotkut jopa sanoisivat minun olevan yllytyshullu ja innostunkin asioista erittäin helposti!
Eli siis perheeseeni kuuluu aviomies, kaksi poikaa (7- ja 10 vuotiaat) sekä kaksi karvaturria Rico 6v. sekarotuinen pötkylä sekä Jaffa 2v villakoira. Yrittäjä uran alussa tunsin huonoa omaa tuntoa siitä, etten mielestäni kerinnyt olemaan perheeni kanssa tarpeeksi sillä yrittäjyyden alku vei paljon aikaa. Silloin myös jaksamiseni oli kortilla ja tuntui että vuorokaudesta vain loppuu tunnit. Nykyisin koen, että tämä kohta 5- vuoden matka yrittäjänä on antanut paljon ja pystyn nauttimaan perheen kanssa ajasta jo hyvin. Pyrin pitämään viikonloppuja vapaana, mutta opiskelujeni vuoksi se ei ole aina mahdollista ja nykyisin teenkin myös lauantaita. Sunnuntait olen päättänyt pyhittää vapaille ja perheelle! Olen myös oppinut pitämään lomia, jotka auttavat jaksamaan!
Kuten moni jo tietää, hain viime syksynä myös sairaanhoitaja kouluun ja jopa omaksi yllätyksekseni pääsin sisään! Tämä sovittaminen omiin aikatauluihin ei ole ollut kovinkaan haastavaa. Tässä tulee tämä yrittäjyyden ihanuus esille, että voi niin vapaasti päättää omia aikataulujaan. Luennot ja lähipäivät olen saanut erittäin helposti mahtumaan kalenteriini. Hieman kauhuissani odotan silti harjoittelu jaksoja, vaikkakin olen puhunut opettajan kanssa, etten tarvitsisi tehdä harjoitteluja putkessa vaan voin pilkkoa niitä. Opiskelu muuten ei (yllättävää kyllä) ole tuonut lisä stressiä ja olen kokenut opiskelut todella mielyttävinä ja mukavina! Monet myös kysyvät, että meinaanko vaihtaa alaa kun valmistun? Ja ei, ei ole tarkoitus muuttaa alaa ainakaan täysipäiväisesti. Rakastan kosmetologin ammattiani ja haluan tästä eteenpäinkin vain palvella Teitä paremmalla ammattitaidolla.
Tällä hetkellä mielestäni onnistun hienosti yhdistäessäni koulun, työn ja perheen. En ole liiemmin stressaantunut, vaan tuntuu, että asiat luisuvat omalla painollaan eteenpäin. Tähän kaikkeen en kyllä pystyisi ilman maailman ihaninta aviomiestäni, joka on aina ollut tukenani. Toivon että jokaisella on se oma olkapää, johon nojata kun on hankalaa. Olemme olleet yhdessä 11-vuotta, joten varmasti mikään päähänpisto ei omalle olkapäälleni ole enää yllätys!